Minua on vaihteeksi purrut siivous-ja sisustuskärpänen. Syynä on todennäköisesti vauvan ristiäiset, jotka ovat viikonloppuna. Mies naureskelee, kun siirtelen tavaroita ja huonekaluja paikasta toiseen. On se vaan kumma, että ollaan asuttu talossa jo yli seitsemän vuotta ja tuntuu, että vieläkin on kaikki kesken. Koko ajan rakennetaan jotain uutta ja entisetkin hommat on vielä vaiheessa.
Eilen keksin yhtäkkiä ratkaisun meidän sisäeteisen matto-ongelmaan. Jostain syystä olen ajatellut, että eteinen kaipaa pitkiä eteisen mattoja, enkä ole millään keksinyt miten ne sinne parhaiten saisi aseteltua. Sen vuoksi matot on myöskin jääneet aikanaan ostamatta. Nyt sitten yllättäen tajusin, että eteinenhän onkin neliön muotoinen ja siksi myös maton pitää olla neliön muotoinen. Tätä siis piti miettiä seitsemän vuotta - aika hitaat hoksottimet meikäläisellä :D Yritän laittaa jotain ennen jälkeen kuvia eteisestä, kunhan saan lopultakin uuden maton (ja lipaston ja arkun...) sinne hankittua ja pääsen oikeasti sisustamaan. Ristiäisiin nämä jutut ei kyllä enää ehdi valmistua.
Onkohan omakotitalot aina tällaisia ikuisia työmaita vai onko se vain asukkaista kiinni? Meillä tosiaan aina vaan hommia riittää vaikka periaatteessa talo on ollut valmis jo ajat sitten.
Siivousten ja sisustamisen lisäksi tällä viikolla on ohjelmassa ollut tietysti leipomista. Leipominen on tosi mukavaa puuhaa, joten pakko yrittää vähän rajoittaa, etten leivo ihan liikaakin. Jätän siis suosiolla juustokakun leipomisen ensi viikolle ja sitten voisi pitkästä aikaa pyytää ystäviä vierailulle ja vauvaa katsomaan. Vauva-arki sujuu oikein leppoisasti ja mukavasti. Kolmannen lapsen kanssa osaa jo ottaa rennosti ja nauttia pienistä asioista.
Kuvassa on ehkäpä pikkuneidin juhla-asu, jonka neiti saa ylleen kastamisen jälkeen. Mekon olen ommellut itse jo ennen vauvan syntymää. Neuletakki on Monsoon merkkinen ihanuus ja valkoiset juhlasukkahousut löytyivät Lindexiltä. Nyt lähden pienelle vaunulenkille vauvan kanssa, että jaksaa taas illalla siivota lisää.
