sunnuntai 27. syyskuuta 2009

PikkuRita

RitaRillan Rita

Silloin kun minä olin pikkutyttö, niin äidillä oli kaunis luunvalkoinen Singer ompelukone. Äiti oli oikeasti ompelija, vaikka olikin kotona minua hoitamassa. Äiti ompeli valtavasti nukkeja ja ihmiset ostivat niitä. Välillä meillä oli tupa täynnä nukkeja.

Äiti ompeli minulle kaikki vaatteet. Isä sanoi, että kenelläkään pikkutytöllä ei voi olla enemmän mekkoja kuin minulla oli. Ehkä se johtui siitä, että molemmat isoveljet olivat jo tosi isoja ja äiti oli odottanut pitkään, ennen kuin pääsi ompelemaan niitä mekkoja. Kun olin yhdeksänvuotias muutimme maalle isän kotitilalle ja äiti antoi pois minun kaikki pieneksi menneet mekot.

Meillä ei ollut lehmiä, mutta meillä oli kanoja, ankkoja, possuja ja koira. Meillä oli oma hautomakone ja sain keväisin seurata kuinka pikkuiset tiput ja ankanpoikaset kuoriutuivat. Se ei ollut samanlaista kuin lastenkirjoissa. Tiput piipittivät munien sisällä jo ennen kuoriutumista ja kun ne pääsivät munasta ulos ne olivat märkiä ja rumia. Minä päätin, että haluan isona kanalanhoitajaksi. Kesällä sain lemmikiksi yhden tipuista. Se oli ruskea ja söpö ja annoin sen nimeksi Terhi. Terhi nukkui minun niskassa hiusten alla ja seurasi minua joka paikkaan. Terhistä kasvoi komea kukko ja se oli meillä monta vuotta.

Minusta oli mukavaa askarrella ja kertoa tarinoita. Koulussa kerroin kavereille kummitustarinoita välitunneilla, eivätkä kaverit uskaltaneet kävellä enää yksin pimeässä kouluun. Minuakin pelotti. Viidennellä luokalla kirjoitin viisi ainekirjoitusvihkoa täyteen jatkokertomusta. Kirjoitin joka ilta koulun jälkeen monta sivua lisää ja aamulla kaverit odottivat, että pääsevät sitä lukemaan.

Yläasteella olin varma, että minusta tulee sittenkin isona kirjailija. Äiti ompeli edelleen melkein kaikki vaatteeni. Joka syksy sain uuden äidin neuloman villapaidan ja äiti ompeli minulle kopioita Levis-farkuista. Minä kirjoin itse farkkuihin punaiset saumamerkit takataskun saumaan.

Lukion toisella luokalla päätinkin, että minusta tulee arkkitehti. Pänttäsin sen vuoksi pitkää matematiikkaa ja laajaa fysiikkaa vaikka en tykännyt kummastakaan. Kuvaamataito sen sijaan oli tosi kivaa. Lopulta päätin kuitenkin hakea opiskelemaan vaatesuunnittelua. Äiti sanoi, että ei kannata lähteä vaatetusalalle, mutta en uskonut.

Nytpä olen siis vaatetusalan artenomi. Valmistuin Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiasta vuonna 2000. Olen ehtinyt opiskella myös mm. sisustussuunnittelua, multimediaa, kasvatustieteitä sekä yrittäjyyttä ja johtamista. Töitäkin olen tehnyt mm. suunnittelijana liikelahja-alan yrityksessä sekä AD -assistenttina mainostoimistossa. Kuopion ajoista rinnalle jäi savolainen mies ja nyt helmoissa pyörii jo pari puolisavolaista poikalasta sekä pikkuneiti.

Keväällä 2009 minusta tuli RitaRillan Rita, kun perustin ikioman yritykseni RitaRillan. Oma yritys oli unelmani jo piiiitkän aikaa. Se pieni kipinä pehmoleluihin ja ompeluun on ollut olemassa jo lapsuudesta saakka. En tiedä tuliko se kipinä äidinmaidosta, geeneistä vai siitä valtaisasta nukkevuoresta, jonka keskellä lapsuuteni elin. Tänään olen kuitenkin onnellinen ja meillä on taas tupa täynnä nukkeja.

Sen pituinen se.

4 kommenttia:

  1. Olipas mukava (tosi)tarina!:)

    T. Tarja

    VastaaPoista
  2. Ihania tarinoita täällä. Olet kyllä taitava kirjoittamaan, sekä innoittamaan. :)

    VastaaPoista
  3. Luulin, että olet käsityöntekijä, mutta sinullahan on täällä myös ihania hyvän mielen tarinoita. Voisin kuvitella sinut jonnekin nuotiotulen ääreen entisaikojen tarinankertojaksi.

    Päivi

    VastaaPoista
  4. Voi että! Onneksi sulla on tää yritys nyt ü Loistava kirjotus! Nuot pehmot on äärettömän sympaattisia otuksia. Ei voi muuta ku ihailla.

    VastaaPoista