Melkein stressiä

Sunnuntaina nukkumaan mennessä alkoi ensimmäistä kertaa huolestuttamaan miten ihmeessä ehdin saada kaikki valmiiksi kesäkuun alkuun mennessä. Uni ei tullut silmään ja mietin kaikkia tekemättömiä töitä. Lopulta päätin, että heti aamulla laadin tiukan aikataulun, jonka mukaan elän. Aikataulu näyttää toimivan, sillä eilen ja tänään olen saanut tosi paljon aikaan. Aikaisemmin ongelmana on ollut se, kun yritän tehdä kaikka yhtäaikaa enkä sen vuoksi osaa keskittyä mihinkään kunnolla. Nyt teen vain sitä tehtävää mikä aikataulussa mainitaan ja muut työt saavat odottaa omaa vuoroaan. Tänään ohjelmassa on hattuja ja huomenna valmistuu lohikäärme.

Toukokuun loppuun saakka on tarkoitukseni tehdä sekä pidempää työpäivää että pidempää työviikkoa. Sormet syyhyävät puutarhahommiin, mutta ei vielä. Vain äitienpäivän lupasin itselleni lomapäiväksi, jolloin saan myllätä vaikka koko päivän pihalla :)

Olen hämmästyksekseni alkanut huomata itsessäni uusia yrittäjämäisiä piirteitä. Olen aina inhonnut asioiden hoitamista puhelimitse. Kaikki tinkaaminen ja neuvotteleminen on myös ollut inhokkihommia. Nyt tartun reippaasti puhelimeen ja hoidan asiat samantien.

Meidän perheessä on sellainen hassu tilanne, että me molemmat mieheni kanssa teemme töitä kotoa käsin. Ei ole ainakaan pitkä työmatka ;) Työhuoneemme ovat eri kerroksissa, joten vaikka molemmat ovat kotona, emme oikeastaan näe kuin ruokatunnilla. Kahvinkin yleensä juon tietokoneen ääressä. Kun lapset eivät ole kotona on ruokailukin päivällä vähän sitä sun tätä eli mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Yhtenä päivänä kävi niin, ettei kaapista löytynyt yhtään mitään. Niinpä kerrankin sain kahdenkeskistä laatuaikaa miehen kanssa ja pääsimme keskellä päivää kahdestaan pizzalle. Luksusta :D