Maailman ihanin nukke

Silloin, kun minä olin pikkutyttö, niin minulla oli maailman ihanin nukke. Sen nuken nimi oli Miia. Olin nähnyt sellaisen nuken kaupassa ja äiti sanoi, että sitä ei nyt osteta. Äiti kuitenkin lupasi, että voisin toivoa sitä Joulupukilta. Joka ilta rukoilin, että Rakas Jeesus saanhan minä joululahjaksi juuri sellaisen maailman ihanimman vauvanuken. Kyllä Jeesus varmaan ne rukoukset kuuli, koska jouluaattoiltana Joulupukki toi Miian. Olin niin onnellinen, että itkin.


Miia oli tosi iso ja painava, mutta halusin silti ottaa Miian joka paikkaan mukaan. Äiti ompeli Miiallekin uusia hienoja mekkoja, niin kuin minullakin oli. Kerran menimme kyläilemään jonkun sukulaisen luokse, jolla oli saman ikäinen tyttö kuin minä. Se tyttö yritti ottaa minulta Miian ja veti sitä päästä. Miian kaulasta ratkesi sauma ja minä olin kauhuissani.


Kotona äiti korjasi Miian. Äiti otti Miian pään kokonaan irti ja laittoi samalla nuken sisään lisää vanua. Minä askartelin pahvista sydämen ja väritin sen värikynillä punaiseksi. Yhdessä äidin kanssa laitoimme sydämen Miian sisälle ja äiti laittoi Miian pään takaisin paikoilleen. Miia on minulla vieläkin, enkä luovu siitä koskaan. Eipäs ole monella tytöllä vauvanukkea, jolla on ihan oikea sydän.
Sen pituinen se.

PikkuRita

RitaRillan Rita

Silloin kun minä olin pikkutyttö, niin äidillä oli kaunis luunvalkoinen Singer ompelukone. Äiti oli oikeasti ompelija, vaikka olikin kotona minua hoitamassa. Äiti ompeli valtavasti nukkeja ja ihmiset ostivat niitä. Välillä meillä oli tupa täynnä nukkeja.

Äiti ompeli minulle kaikki vaatteet. Isä sanoi, että kenelläkään pikkutytöllä ei voi olla enemmän mekkoja kuin minulla oli. Ehkä se johtui siitä, että molemmat isoveljet olivat jo tosi isoja ja äiti oli odottanut pitkään, ennen kuin pääsi ompelemaan niitä mekkoja. Kun olin yhdeksänvuotias muutimme maalle isän kotitilalle ja äiti antoi pois minun kaikki pieneksi menneet mekot.

Meillä ei ollut lehmiä, mutta meillä oli kanoja, ankkoja, possuja ja koira. Meillä oli oma hautomakone ja sain keväisin seurata kuinka pikkuiset tiput ja ankanpoikaset kuoriutuivat. Se ei ollut samanlaista kuin lastenkirjoissa. Tiput piipittivät munien sisällä jo ennen kuoriutumista ja kun ne pääsivät munasta ulos ne olivat märkiä ja rumia. Minä päätin, että haluan isona kanalanhoitajaksi. Kesällä sain lemmikiksi yhden tipuista. Se oli ruskea ja söpö ja annoin sen nimeksi Terhi. Terhi nukkui minun niskassa hiusten alla ja seurasi minua joka paikkaan. Terhistä kasvoi komea kukko ja se oli meillä monta vuotta.

Minusta oli mukavaa askarrella ja kertoa tarinoita. Koulussa kerroin kavereille kummitustarinoita välitunneilla, eivätkä kaverit uskaltaneet kävellä enää yksin pimeässä kouluun. Minuakin pelotti. Viidennellä luokalla kirjoitin viisi ainekirjoitusvihkoa täyteen jatkokertomusta. Kirjoitin joka ilta koulun jälkeen monta sivua lisää ja aamulla kaverit odottivat, että pääsevät sitä lukemaan.

Yläasteella olin varma, että minusta tulee sittenkin isona kirjailija. Äiti ompeli edelleen melkein kaikki vaatteeni. Joka syksy sain uuden äidin neuloman villapaidan ja äiti ompeli minulle kopioita Levis-farkuista. Minä kirjoin itse farkkuihin punaiset saumamerkit takataskun saumaan.

Lukion toisella luokalla päätinkin, että minusta tulee arkkitehti. Pänttäsin sen vuoksi pitkää matematiikkaa ja laajaa fysiikkaa vaikka en tykännyt kummastakaan. Kuvaamataito sen sijaan oli tosi kivaa. Lopulta päätin kuitenkin hakea opiskelemaan vaatesuunnittelua. Äiti sanoi, että ei kannata lähteä vaatetusalalle, mutta en uskonut.

Nytpä olen siis vaatetusalan artenomi. Valmistuin Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiasta vuonna 2000. Olen ehtinyt opiskella myös mm. sisustussuunnittelua, multimediaa, kasvatustieteitä sekä yrittäjyyttä ja johtamista. Töitäkin olen tehnyt mm. suunnittelijana liikelahja-alan yrityksessä sekä AD -assistenttina mainostoimistossa. Kuopion ajoista rinnalle jäi savolainen mies ja nyt helmoissa pyörii jo pari puolisavolaista poikalasta sekä pikkuneiti.

Keväällä 2009 minusta tuli RitaRillan Rita, kun perustin ikioman yritykseni RitaRillan. Oma yritys oli unelmani jo piiiitkän aikaa. Se pieni kipinä pehmoleluihin ja ompeluun on ollut olemassa jo lapsuudesta saakka. En tiedä tuliko se kipinä äidinmaidosta, geeneistä vai siitä valtaisasta nukkevuoresta, jonka keskellä lapsuuteni elin. Tänään olen kuitenkin onnellinen ja meillä on taas tupa täynnä nukkeja.

Sen pituinen se.

Etsitkö harjoittelupaikkaa?

RitaRilla etsii työharjoittelijaa.

Harjoittelupaikka sopii hyvin esim. artesaaniopiskelijalle. Työ on monipuolista ja otan huomioon harjoittelijan taidot ja mielenkiinnon kohteet. Työ voi sisältää mm. ompelua, kaavoittamista, tuotteiden pakkaamista, suunnittelua, kuvankäsittelyä, messujärjestelyjä, piirtämistä jne. Jos olet reipas, iloinen ja taitava, niin toivottavasti tavataan pian :)

Harjoittelupaikka on Kirkkonummella ja junalle ja bussille on n. 10 min. kävelymatka. Jos harjoittelupaikka kiinnostaa, niin voit ottaa yhteyttä työvoimatoimistoon tai kysellä suoraan RitaRillalta ritarilla(at) ritarilla.fi. Käy kurkkaamassa myös nettipuotia http://www.ritarilla.fi/.

Kuvasta näkyy kuinka jättiratsu Uljaksen valmistaminen edistyy. Seuraavaksi Uljas saa silmät. Uljas näyttää kuvassa pienemmältä kuin onkaan. Todellisuudessa Uljas on suurempi kuin jättilohikäärme Lutunen.

Loppuuko kiire joskus...

Välillä tulee aivan epätoivoinen olo. Tuntuu, että en ikinä saa kaikkea valmiiksi. Ihan kamala kiire koko ajan. Tuntuu, että aina kun alan jutella ihmisten kanssa en osaa puhua muusta kuin siitä miten on kiire, kiire, kiire. Voi kun jostakin voisi tilata vuorokauteen lisää tunteja.

Toinen mikä ahdistaa on se, että koko ajan odotan jotain. Alkuvuodesta odotin sitä päivää, että saan yrityksen virallisesti perustettua. Sitten odotin, että saan nettipuodin valmiiksi ja avajaiset pidettyä. Sitten odotin ensimmäisiä messuja ja tein piiiiitkiä päiviä, että saisin edes osan tuotteista valmiiksi ennen messuja. Nyt on vielä kahdet isot messut tulossa ja samalla yritän epätoivoisesti löytää aikaa myös apurahaprojektille. Kaikki pehmolelut ja talvituotteet ovat työn alla. Joka kerta haaveilen siitä, että kiire hellittäisi edes hieman kunhan päämäärä saavutetaan.

Nyt odotan marraskuuta ja Tampereen messuja. Sen jälkeen kiireen on PAKKO helpottaa tai muuten hajoaa pää.

Työ ei kuitenkaan ole kaikki elämässäni. Onneksi olemassa on kaksi ihanan kamalaa uhmaikäistä riiviötä, joita rakastan ihan valtavasti. Viikonloppuna päätin, että nyt on pakko järjestää aikaa myös perheelle. Satuja, leikkiä, pelejä ja kaikkea kivaa yhdessä. Se auttaa myös omaan stressiin ja toivon, että se helpottaa myös lasten uhmaa. Sunnuntaina meillä oli tosi kiva päivä Onnin kanssa. Teimme junaretken Helsinkiin, jossa kävimme yhdessä syömässä ja elokuvissa. Elokuva oli meidän molempien mielestä ihana Ponyo Rantakalliolla.

Kiireestä huolimatta virtaa näköjään vielä riittää. Aina välillä tulee näitä uusia juttuja, joita ei voi olla tekemättä. Tänään sellainen pakkomielle on jättiläisratsu Uljas. Kuvissa näkyy missä vaiheessa Uljas nyt on. Reppana on vielä ilman täytevanuja, harjaa ja häntää. Ihanan valtava heppa siitä vielä tulee. Pienemmät heppakaverit katselevat kateellisena vierestä.

Muutin viime viikolla blogin asetuksia niin, että kommentoinnin pitäisi nyt olla helpompaa ainakin teknisesti - henkisestä puolesta en tiedä ;)

Nukkeneiti

Viime vuoden lopulla, kun aloin miettiä oman yrityksen perustamista oli tarkoitukseni ommella myyntiin valmiita nukkeja. Jossain vaiheessa liikeidea muuttui tuotepakkauksiksi, jolloin asiakas ompeleekin tuotteet itse. Tuotevalikoima on myös kasvanut hurjasti, vaikka kaikkia malleja en olekaan vielä ehtinyt saada myyntiin nettipuotiin.

Nyt aloin taas haaveilla, jos kuitenkin valmistaisin myyntiin myös valmiita nukkeja. Olisi ihanaa valmistaa uniikkinukkeja, joilla saisi olla erilaiset hiukset, kasvot ja vaatteet sekä tietysti myös nimi ja oma tehtävä Taikametsässä. Kaikki nukethan ovat ritariprinsessa RitaRillan sisaruksia.

Toivottavasti aikani riittää haaveen toteuttamiseen.

Pupunen saapui puotiin

Ruskea pupunen on nyt RitaRillan nettipuodissa http://www.ritarilla.fi/. Tänään lähdemme mökkeilemään viikonlopuksi ja lauantaina käymme juhlimassa serkkuni häitä. Automatkoille on varattuna hurjasti ompeluksia :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Rakkauslintu

Taas olen tekemässä jotain ihan muuta kuin pitäisi. Pupujen ja norsujen mallikappaleet odottavat ompelemista ja minun oli ihan pakko ommella lintu. Selailin eilen blogini ensimmäisiä kirjoituksia ja kuvia ja löysin suunnittelemani rakkauslintu-kuosin. Tein saman tien kaavat rakkauslintuun ja tässä se nyt on. Helppo ja nopea ommella ja supersöpö!

Jos joku odottelee lupaamaani pupupakettia RitaRillan nettipuotiin, niin tulossa on. Vaaleanpunainen sametti on loppu, mutta ruskeita pupuja tulee myyntiin tarvikepakkauksina. Tulossa on ensi viikolla myös fuksianpunainen pupunen, joka on samaa samettia kuin lintu.

Messuarvonnan voittajat

Messuarvonta on suoritettu todistajien läsnäollessa ja onnelliset voittajat saavat postissa palkinnoksi ruskean pupusen. Pupujen uudet omistajat ovat Liisa Vaalasmaa sekä Niina Jaatinen. Onnea voittajille :)

Messukuulumisia

Oi, miten olikaan ihanat messut! Suuret kiitokset kaikille messuvieraille!!!

Viimeiset päivät ennen messuja tuli tehtyä aivan hurjasti ylitöitä ja ompelin mallikappaleita yötä myöten. Nyt pitää yrittää hieman keräillä voimia ja nukkua univelkoja pois. Oli mahtavaa kuulla, että tuotteet olivat mieluisia. Keskiviikkona arvon kaksi pupua messuilla arvontaan osallistuneiden kesken.

Iloista alkuviikkoa kaikille ja palaillaan pian :) :) :)

Suurella sydämellä

Oli ihan pakko ottaa kuva RitaRillan taikasydämistä ennen kuin ompelen ne kiinni pehmoleluihin.

RitaRillan tuotteisiin liittyy tarina Kardemummosta ja RitaRillasta. Kardemummo on vanha mummo, joka asuu pienessä mökissään Taikametsän keskellä. Ritariprinsessa RitaRilla ja muut Taikametsän hahmot ovat Kardemummon ompelemia eläviä nukkeja.

Eläville nukeille Kardemummo ompelee taikaompelukoneellaan kankaasta pehmeän sydämen, joka herättää nuken henkiin...

Tänään oman pehmeän taikasydämensä saa mm. jättilohikäärme Lutunen :)