kuvassa pikku-Rita ja ukkonen
Silloin, kun minä olin pikkutyttö, heräsin joka aamu kahvinkeittimen ääneen. Hiivin aina yöpaidassa kahvintuoksuiseen keittiöön aamupalalle. Minulla oli pitkä tukka ja äiti letitti sen joka aamu samalla kun söin aamupalaa. Joskus olisin halunnut olla prinsessana hiukset auki, mutta äidin mielestä tytöllä piti olla letit. Kerran en saanut itse lettiä auki, kun olin menossa saunaan ja leikkasin letin juuresta poikki. Silloin äiti itki. Vähään aikaan minulla ei sitten ollutkaan lettejä vaan ihan lyhyt poikatukka.
Minun paras kaveri Jaakko asui naapurissa tien toisella puolella. Me oltiin yhdessä joka päivä. Silloin kun minä olin pikkutyttö oli melkein aina kesä ja melkein aina paistoi aurinko. Joskus oli ukkosmyrsky ja silloin minua pelotti. Yhtenä päivänä Jaakko muutti pois ja minulla oli kova ikävä. Kävelin joka päivä Jaakon talon ohi ja mietin kuka siellä nyt asuu. Lopulta uskalsin mennä soittamaan ovikelloa. Jaakon kotona asuikin Terttu-mummo ja siellä oli ihan erinäköistä kuin aikaisemmin. Terttu oli tosi kiva ja tykkäsi kun minä tulin käymään. Terttu tarjosi minulle aina kahvia hienoista kahvikupeista. Sain istua isossa pöydässä, isolla tuolilla niin kuin isot ihmiset. Terttu ei tiennyt että lapset ei juo kahvia ja niin minä sitten join ja se oli tosi pahaa.
Isompana en yhtään tykännyt kahvista ja join vain teetä. Aikuisena menin naimisiin ja haaveilin omista lapsista. Silloin aloin miettimään ihanimpia lapsuusmuistojani ja tuli heti mieleen ne ihanat aamut ja äidin aamukahvi. Ajattelin, että haluan antaa samanlaisia muistoja myös omille pienokaisilleni ja niinpä tuli meidänkin kahvinkeittimelle käyttöä. Nyt en tiedä mitään parempaa kuin tuoksuva aamukahvi - ihan vaan lasten vuoksi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti