Meillä oli eilen epävirallisen virallinen tonttujen valokuvauspäivä. Jokavuotinen, epätoivoinen yritys saada kahdesta vilkkaasta pikkupojasta nätti valokuva joulukortteja varten. Tänä vuonna ajattelin päästä helpolla ja nostin pojat työpöydälle, etteivät pääsisi niin helposti karkuun. Sivustaseuraajalla olisi ollut hauskaa seurata, kuinka valitsemani rekvisiitat lentelivät nurkaan muutaman ensimmäisen minuutin aikana. Uskalsin jopa ottaa koristeeksi lyhdyn, jossa oli palava kynttilä ja se sentään pysyi pöydällä. Kameran salamasta loppuivat patterit ja kameran akku veteli viimeisiään. Tontut peuhasivat pöydällä kaikkea muuta kuin edustavasti ja lopulta päätin, että tänä vuonna ei tarvita kuvaa, jossa molemmat hymyilevät kauniisti kameraan.
Tiedän, että kaikki eivät tykkää lasten valokuvakorteista, mutta minusta on ihanaa saada valokuvia sukulaisten ja ystävien lapsista. Korteista on mukavaa seurata kuinka aika kuluu ja lapset kasvavat. Omien lasten tonttukuvat ovat myös mukava muisto itselle ja varmasti myös mummoille, ukeille ja kummeille. Kaikkein ihanin kortti olisi kuitenkin se omin käsin askarreltu. Tämän hetken kiireisessä elämäntilanteessa se ei taitaisi olla mahdollista, sillä haluan lähettää paljon kortteja - niillekin ystäville ja sukulaisille, joita näkee harvemmin.
Meidän tämän vuoden tonttukuvasta tuli aika realisinen kuva siitä mitä elämä tällä hetkellä on :)
Minusta valokuvakortit ovat ihania! Oli niissä sitten omia tai toisten omia. Meillä oli myös eilen valokuvaus sessio. Sisällä ja pihalla. Napsin varmaan sata kuvaa, joista vain muutamassa oli "hillitynhallittu olemus" (lue illuusio) Loput ovat melko sähelystä, mutta sitäkin hauskempia... :D Jospa niistä teettäisi sellaisen sarjakuvakollaasin! ;) Hauskaa joulunaikaa!
VastaaPoista